Paino on asia, joka mietityttää, stressaa ja puhututtaa paljon sekä kuntoilija- että urheilijapiireissä. Niinpä ajattelin avata omia näkemyksiä asiasta.
On totta, että kestävyysurheilussa painolla on merkitystä maksimaaliseen hapenottokykyyn ja siten suorituskykyyn. Mielestäni yleisesti ottaen kannattaa pyrkiä saavuttamaan sellainen kehonkoostumus ja paino, mikä edistää sekä terveyttä että suorituskykyä ja mikä on mahdollista ylläpitää ympäri vuoden ilman rajoittavaa syömiskäyttäytymistä.
Huippu-urheilussa marginaalit ovat kuitenkin pieniä, joten tällöin matalasta rasvaprosentista voi olla hyötyä suorituskyvyn kannalta. Urheilijalla rasvaprosentti voi olla suunnitellusti kisakaudella matalampi kuin harjoituskaudella. Ideaalisena painon vaihteluna pidetään 3-5% vuoden aikana, mikä tarkoittaa 60kg painavalla ihmisellä parin kolmen kilon vaihtelua.
Itse olen sitä mieltä, että nuorten urheilijoiden kohdalla on paljon tärkeämpää keskittyä oikeanlaiseen ravitsemukseen, treenaamiseen ja lepoon sen sijaan, että hifisteltäisiin painokilojen kanssa.
Riskit kasvavat loukkaantumisten ja ylirasitustilan suhteen rasvaprosentin ollessa matala. Tästä itsellänikin on kokemusta. Pari vuotta sitten kesän ja syksyn treenit kulkivat todella hyvin ja kehityin valtavasti tuona aikana. Olen sellainen, että kun asiat alkavat luistamaan todella hyvin, perfektionistiluonteeni herää totaalisesti ja haluan tehdä kaiken mahdollisimman hyvin.
Harjoittelin tuolloin keskimäärin 20h viikossa ja samaan aikaan ajattelin tiputtaa pari kiloa painoa kisakauteen mennessä, jotta saisin hapenottokyvyn entistä paremmaksi.
Noh, näin jälkikäteen ajateltuna laihdutus oli iso virhe.
Ajauduin laihdutuksen myötä ylirasitustilaan, josta toipumiseen meni puoli vuotta ja josta ”maksan” hintaa yhä edelleen. Siis sen parin kilon takia. En ole vieläkään päässyt sille tasolle takaisin, jossa olin ennen ylirasitusta.
Toki ylirasitustilaan ajautuminen oli useamman tekijän summa, mutta itse pidän merkittävimpänä tekijänä kovan treenin ja painonpudottamisen yhdistelmää.
Kannattaa siis oikeasti miettiä tarkkaan, mikä on järkevin ratkaisu oman suorituskyvyn kannalta. Aina paras tapa nostaa suorituskykyä ei ole rasvaprosentin viilaaminen pienemmäksi.
Paine näyttää hoikalta ja treenatulta on kova varsinkin juoksijapiireissä ja esteettisissä lajeissa, mutta myös hiihdossa. Niinpä rasvaprosentin viilaamiseen voi tulla paine myös puhtaasti ulkonäkösyistä. Pienessä piirissä voi käsitys "normaalista" hämärtyä ja epäterveet tottumukset levitä osaksi kulttuuria.
Kokemukseni mukaan suorituskyvyn lisäksi painoa mietitään kohtuuttoman paljon ulkonäön kautta. Tuntuu, että suuri osa urheilijoista kamppailee ulkonäköpaineiden kanssa: näytänkö urheilijalta, onko lihasta riittävästi, onko lihasta liikaa, osuuko reidet yhteen ja niin edelleen.
Mielestäni rasvaprosentteja ei kannata vertailla liikaa muiden kanssa, koska jokaisella optimaalinen rasvaprosentti terveyden ja suorituskyvyn suhteen on yksilöllinen. Itselläni rasvaprosentti on ollut koko elämäni ajan 15-20 välillä, ja tiedän, että alle 16 rasvoilla kroppani alkaa sanomaan sopimusta irti. Osalla naisista raja voi olla 13 ja toisilla 18. Itse pitää tietää omat rajat ja edetä sen mukaan välittämättä, mitä prosentit ovat toisilla. Miehet ovat vielä oma lukunsa. Miesten rasvaprosentit ovat huomattavasti naisia alempia.
Mielestäni yleinen jaksaminen, vireystila, suorituskyky harjoituksissa ja mieliala ovat parempia mittareita kuin rasvaprosentti.
Jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö ja jokaisen keho on persoonallinen. Toiset ovat luonnostaan kevytrakenteisia ja hoikkia kun taas toiset rakenteeltaan isompia, isommilla lihaksilla ja leveämmillä harteilla. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä lihavuuden kanssa, ja se kannattaa pitää mielessä.
Kannattaa tässäkin asiassa lopettaa vertailu muihin, keskittyä mieluummin omaan tekemiseen, ja oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Todellisuudessa kukaan ei ole toistaan huonompi kuin korkeintaan omassa mielessä.
Aluksi ajattelin kertoa tässä samassa blogitekstissä kuinka se oikeanlainen painonpudottaminen sitten toteutetaan, jos siihen päättää ryhtyä. Painon pudottamisesta on yllättävän paljon vääränlaisia käsityksiä urheilijoilla, jolloin riskit pieleen menemisestä kasvaa. Jätetään se asia kuitenkin seuraavaan blogijuttuun.